Yleisurheilu on perinteinen laji, jossa isompia muutoksia on tapahtunut vain hyvin harvoin. Uusia lajeja ei ole syntynyt ja muutokset ovat olleet lähinnä naisten lajiohjelman kehittyminen miesten ohjelmaa vastaavaksi. Radikaaleja uusia tekniikoita ei ole syntynyt ja yleisurheilu on katsojan silmään näyttänyt jo pitkään ihan samanlaiselta. Sen sijaan kulissien takana kabineteissa pataljoona asiantuntijoita viilaa sääntökohtien lillukanvarsia, joilla ei kuitenkaan ole mitään näkyvää vaikutusta yleisurheiluun.
Talven ja kevään aikana ovat kuitenkin pikkulinnut ja vähän isommatkin huuhkajat kuiskineet, että muutoksen myötätuulet ravistelevat yleisurheilumaailmaa. Aina tähän päivään saakka on täysin salassa valmisteltu aitajuoksun täydellisesti mullistavaa sääntöuudistusta. Yllättäen ajatusta on kehitetty lempääläisessä stand-up ideahautomossa hartaasti ja pitkään. Tällä tietoa uudistus nuijitaan sääntökirjoihin ja kansiin kansainvälisen yleisurheiluliiton AIJAIF:n Competition Rules -valiokunnan sääntömääräisessä keväkokouksessa 1.4.2017 liiton päämajassa Monacossa.
Miten on mahdollista, että pienestä pirkanmaalaisesta kaupunkikeskuskehyskunnasta voi syntyä yleisurheilevaa maailmaa pysyvästi muuttava oivallus? LeKi Yleisurheilun edustaja sai tämän mysteerin selvittämiseksi puhelinlinjan päähän hautomon pääjohtajan ja idean isän. Kyseinen johtaja haluaa esiintyä haastattelussa henkilötietoturvallisuussyistä täysin nimettömänä ja kasvottomana.
Idean isä.
"Kotisohvalta pitkään yleisurheilua seuranneena tuntui siltä, että eihän tässä mikään koskaan muutu. Otetaanpa esimerkiksi miesten pika-aidat, jossa olympiafinaalissa ratajärjestys on aina ykkösestä kasiin, aitaviidakko jököttää aina samalla paikalla ja amerikkalainen juoksija voittaa aina. Paitsi mitä nyt viidessä viimeisessä kisassa olympiavoitto on lipsahtanut neljä kertaa USA:n ulkopuolelle. Eli kaikki on siis aina täysin sitä yhtä ja samaa."
"Jotain tartti tehdä ja poikkitieteellisellä poissulkemistekniikalla aloin ajattelemaan ja ideoimaan asiaa. Ratojen numerojärjestystä ei saanut muuttaa, America on First, mutta aitaviidakko oli täysin muutosvastarinnaton ja uudistukselle tunteeton. Oli siis vaihtoehtoisten ideoiden aika."
Tässä vaiheessa otamme kuitenkin pienen historiakatsauksen aitajuoksuun, jotta voimme paremmin ymmärtää tulevia uudistuksia. Aitajuoksu keksittiin noin vuonna 1830, jolloin matkana oli 91 metriä ja aidat olivat massiivipuuta. Vuonna 1888 matka piteni 110 metriin. Ennen vuotta 1896, jolloin aitajuoksusta tuli olympialaji, aidat rakennettiin kevyemmästä materiaalista, ja jotka saattoivat jopa kaatua jalan niitä koskettaessa. Vuonna 1900 myös 400 metrin aitajuoksu tuli olympiakisaohjelmaan. Ennen vuotta 1926 vain miehet juoksivat aitoja, mutta sitten naiset juoksivat ensimmäisen kisansa 80 metrin matkalla. Vuonna 1932 naisten aitajuoksusta tuli olympialaji. Vuonna 1969 naisten matka piteni 100 metriin ja siitä tuli nykyinen standardimatka. Ensimmäisen kerran ko. laji oli olympiakisoissa vuonna 1972. Vuonna 1984 naisten 400 metrin aidat tulivat mukaan olympiakisaohjelmaan.
Jos joku jäi miettimään, että mistä ihmeestä keksittiin tuo ensimmäinen matka 91 metriä, niin kerrotaanpa siihen tässä ajan kuluksi myös oikea vastaus. Tausta tähän on jaardissa (engl. yard, lyhenne yd), joka on perinteinen brittiläinen pituusmitta. Jaardi on alun perin vanhana mittana tarkoittanut yhden askeleen pituutta, mutta myöhemmin sille on annettu tarkka arvo, kolme jalkaa. Kolme jalkaa on taas 36 tuumaa eli 0,9144 metriä. Tästä voimme päätellä, että tuo 91 metrin matka on vastannut täsmälleen 100 jaardin matkaa. Tästä taas voimme päätellä sen, kuinka pitkä voi olla ihmisellä nenä. Se voi olla korkeintaan 12 tuumaa eli 30,48 senttiä, sillä sen jälkeen se on jo jalka. Brittiläiset ovat salakavalasti ujuttaneet jaardipohjaisia mittoja myös muuhun urheiluun. Esimerkiksi jalkapallomaalin leveys on 8 jaardia eli 7,32 metriä. Tennisverkon korkeus keskeltä mitattuna on 1 jaardi eli 91,4 senttimetriä. Amerikkalaisessa jalkapallossa edetään jaardeja. Ja näitä on pilvin pimein, kysy tarvittaessa lisää.
Metrien ja jaardien vertailua helpottava muuntokerroin.
Tässä kohtaa pitää olla tarkkana, sillä nyt on käsillä tulevan uudistuksen momentum eli kulminaatiopiste. Aitajuoksu on todellakin perinteinen laji ja tarkoin säännelty mittojen suhteen, jolloin alku- ja loppusileä sekä aitavälit on tarkalleen määritelty tietyn mittaisiksi. Annetaan ideagurun itse ja omin sanoin kertoa uudistuksen lähtökohdasta.
"Välähti sitten mieleen, että mitäpä jos aitajuoksu muutettaisiinkin niin, että urheilija itse saisi päättää missä kohdalla rataa aidat ovat. Ainoa sääntö olisi, että kisassa radalla pitää olla vain oikea määrä aitoja. Tämä mahdollistaisi täysin uudenlaisten tekniikoiden ja taktiikoiden synnyttämisen sekä aivan uusien aitajuoksijatyyppien menetysmahdollisuuden."
"Lisäksi tämä uudistus olisi varmasti suuren yleisön mieleen. Tällöin tässä lajissa todellakin sattuisi ja tapahtuisi. Ja painon ollessa sanalla sattuisi."
"Olihan hiihdossakin ensin perinteinen tyyli ja myöhemmin vapaa tyyli. Mäkihypyssä oli perinteinen tyyli ja myöhemmin v-tyyli. Korkeushypyssä oli perinteinen kierähdystyyli ja myöhemmin floppaustyyli. Painissa oli perinteinen roomalais-katolilainen tyyli ja myöhemmin kreikkalais-roomalainen tyyli. Esimerkkejä on vaikka muille jakaa ja periaatteessa tässäkin on aivan täsmälleen samasta asiasta ja kehityksestä kyse."
Esimerkki uudesta aidanylitystekniikasta.
Esimerkki aitojen mahdollisesta asettelusta.
Yleisurheilukansan huulilla on päällimmäisenä kysymys siitä, miten on mahdollista, että uudistusehdotus eteni näin nopeasti kansainväliseen päätöksentekoon?
"Esittelin ajatusta ensin paikallisen yleisurheiluseuran puheenjohtaja Rautavaaralle. Hän rakastui ideaan heti ja soitti siltä istumalta matkapuhelimella Urheiluliiton päällikkö Romppaiselle. Hän veti ensin kahvit, kerman ja kahden sokeripalan kera, väärään kurkkuun, mutta siitä selvittyään otti oitis Skype-puhelun AIJAIF:n hallituksen puheenjohtaja Sebastien Coelle. Hän taas otti välittömästi sähköpostitse yhteyttä johtokunnassa olevalle jäsenelle Nawal al-Mutawakkille, joka on muuten naisten 400 metrin aitajuoksun ensimmäinen olympiavoittaja. Hän taas laittoi välittömästi ison myllyn pyörimään tviittamalla epäsosiaaliseen mediaan ja homma eteni ripeästi sääntömuutosluonnoksen asteelle ja päättäjien pöydälle."
Menestyksestä ja läpimurrosta huolimatta idean isä on perinteiseen suomalaiseen tapaan saavutuksestaan erittäin nöyrä ja perin vaatimaton.
"Olin 110% varma, että uudistus menee sukkana läpi. Ei tämä mitään avaruustiedettä ollut. Ja eihän tässä luovassa ideomisessa mitään korkeakoulututkintoa tarvita, vaikka sellainenkin kyllä ansioluettelosta löytyy. Myös puheet siitä, että kansainvälinen lajiliitto olisi jotenkin mätä ja korruptoitunut, on täyttä puppua. Raha ei vaihtanut omistajaa, vaikka olin kyllä siihen valmistautunut ja sitä valmis antamaan. Sillä rahaa nimittäin takataskusta löytyy. Ja lisää on sveitsiläisellä pankkitilillä. Ja tosi paljon."
Herää myös kysymys, että hyötyvätkö LeKi Yleisurheilun omat aitajuoksijat siitä, että sääntöuudistusta on hiljaisuudessa sorvattu ihan omalla kylällä näin aivan kilpailukauden kynnyksellä? Kyllä ja ei. Valitettavasti uudistus pääsi ennen aikojaan vuotamaan julkisuuteen, kun amatöörivideokuvaajan iltahämärissä kuvaama materiaali levisi interinetin kaikkien palomuurien läpi kulovalkean tavoin. Videot ovat nähtävissä LeKi Yleisurheilun Facebookin sivuilla. Videot on kuvattu hämärissä olosuhteissa pääasiassa siitä syystä, että Pirkkahalliin pääsee harjoittelemaan kehyskunnasta vain illan pikkutunteina.
LeKi Yleisurheilu tavoitti kesken etelän leiriä silminnähden helpottuneelta näyttäneen seuran aitajuoksukomeetta Viisiniemen kommentoimaan tätä asiaa.
"Olihan tämä raskasta aikaa, kun piti yömyöhään käydä salaa harjoittelemassa uutta lajia. Kilpailuetua tässä toki haettiin, mutta onhan se reilumpaa, että samalta viivalta lähdetään seuraaviin kisoihin kilpakumppaneitten kanssa. Vaikka onhan sitä aina ennenkin samalta viivalta lähdetty. Ja tullaan varmaan tulevaisuudessakin lähtemään."
"Omalta osaltani olen varsin selvillä tulevasta taktiikasta ja aitojen paikoista. Lisäksi olen todella tyytyväinen tästä sääntöuudistuksesta, sillä pitkään tätä lajia tehneenä vaikutukset ovat näkyneet jo ihan arkisessa toiminnassani. Esimerkiksi kadulla kävellessä kolme askelta menee tosi hyvin, mutta neljänteen ponnistan aina hyökkäävän loikan. Kyllähän se herättää vastaantulijoissa ihmettelyä ja kummastusta."
Aituri Viisiniemen voi todellakin nähdä aina silloin tällöin kävelyloikkimassa Lempäälän kaduilla. Toisaalta onhan tässä mahdollisuus, että tuon innoittamana syntyy aivan uusi MM-kisalaji, ilma-aitakävely, kuten ilmakitaransoittokin aikanaan. Todennäköisesti lajista ei kuitenkaan ole tulossa kaupallisesti kovin suurta menestystä maailmalla, sillä ilma-aitakävelyn aidat eivät ole kovin kysyttyjä välineitä. Sen sijaan ilmakitaran kielet ovat nykyään maailman verkko- ja kivijalkakauppojen jo yksi ostetuimmista tuotteista.
Myös valmennusmielessä uudistus aiheuttaa aivan uutta ajattelutapaa ja osaamisen tarvetta. Kärkkäimmin asiaan on ottanut kantaa fanaattinen aitajuoksuvalmentaja Jamppa.
"No jo oli aikakin! Oma valmennusfilosofiani on jo pitkään nojautunut seuraavien prinsiippien ja konseptin varaan: Aitajuoksussa juoksuaskel jaetaan tukivaiheeseen ja lentovaiheeseen. Etutukivaihe alkaa, kun jalkaterä koskettaa radan pintaa ja päättyy, kun kehon painopiste on vedetty tukipisteen päälle. Etutukivaihe on askeleen jarruttava (eksentrinen) osa ja sen aikana kehon painopiste pyrkii laskemaan. Takatukivaihe alkaa etutukivaiheen päättyessä ja loppuu, kun jalkaterä irtoaa maasta. Takatukivaihe on askeleen kiihdyttävä (konsentrinen) osa ja sen aikana kehon painopiste pyrkii nousemaan. Takaheilahdusvaihe alkaa takatukivaiheen jälkeen ja päättyy, kun heilahtavan jalan reisi saavuttaa vastakkaisen reiden. Heti takaheilahdusvaiheen alussa polvi lähtee liikkumaan eteenpäin ja kantapää nousee pakaran lähelle (ei kuitenkaan taakse), jotta heilahdusvaiheesta tulisi nopeampi hitausmomentin vähentyessä lonkkanivelen suhteen. Etuheilahdusvaihe seuraa saumattomasti edellistä vaihetta päättyen voimakkaasti koukistetun jalkaterän osuessa maahan. Reisi nousee etuheilahdusvaiheessa pikajuoksussa lähes vaakatasoon säären heilahtaessa ohi polven ja samalla koko oikenevaa jalkaa vedetään taaksepäin."
Jamppa-teesi nro 1: Hurdle clearance.
Jamppa-teesi nro 2: Dynamics of the athlete´s CM velocity in clearing the 4th and 5th hurdle.
"Olen saanut tämän valmennusmenestysreseptin kavereiltani Hayltä, Helanderilta & Jousteelta vuosien 1978-1998 välisenä aikana ja sillä on pitkään menty."
"Nyt se on loppu! Vihdoinkin pääsen eroon tästä kinematiikkahömpästä. Aitajuoksussa on kuitenkin kyse siitä, että kuka on ensimmäisenä maalissa. Tähän saakka aiturit ovat nylkyttäneet tätä samaan lajia etu- ja takajalat kipeinä. Sama se on millä tavalla aidan yli mennään, kunhan se vain tapahtuu nopeasti. Nyt päästään vihdoin asian ytimeen ja annetaan kikkailulle tilaa, joka on kuitenkin koko tämän valmennustyön kupletin juoni ja suola. Nopeesti yli siitä mistä aita on matalin. Eikä oo häpee olla nopee!"
Varsin suoraa, avointa, rehellistä sekä uudistusta tukevaa puhetta kuuluu siis myös valmennusrintamalta.
Hieman jopa yllättäen uudistuksen kannalla ollaan myös stadioneitten kenttähenkilökunnan joukossa. LeKi Yleisurheilun edustajalle kommentit Hakkarin kentällä antoi ylityönjohtaja Prykkare.
"Kerrankin on kaikkia asianosaisia samalla kertaa hyödyttävä uudistus syntymässä. Aitajuoksuissa on sen kymmenen sorttia ja muutama vielä päälle lajia ja erimittaisia alkusileitä ja loppusileitä ja aitavälejä. Tässä oli jo uhkana, että kenttämerkinnöille loppuu värit ja geometriset muodot. Ette usko kuinka vaikeaa on käsivaralla siveltimellä maalata vihreä puolisuunnikas tartanin pintaan. Tai keltainen tasakylkinen kolmio. Puhumattakaan sinisestä samankaarisesta ympyräsektorista. Viime viikkopalaverissa tähän haettiin jo lähes epätoivoisesti ratkaisuja tutkimalla Tikkurilan värikarttaa sekä uudenlaisia geometrioita, joissa hylätään euklidinen paralleeliaksiooma ja tukeudutaan n-dimensioiseen avaruuteen."
"Aikaisemmin kenttähenkilökunnan koulutuksen minimivaatimuksena oli Taideteollisen korkeakoulun loppututkinto. Nyt siitäkin voidaan hieman tinkiä ja tästä syntyy selkeitä kustannussäästöjä ja kilpailukykykolmiloikkaa koko Lempäälän kunnalle. Säästetyt rahat voidaan sitten sijoittaa pesämunaksi tuleviin investointeihin esimerkiksi kauan kaivattuun ampumahiihtohalliin."
Myös LeKi Yleisurheilun ihmiset ovat aidosti ja yhdessä innoissaan tästä tulevasta uudistuksesta:
"Tällä muutoksella on valtavat postiiviset vaikutukset koko toimintaan, sillä enää ei tarvita toimitsijatehtäviin niin paljon ihmisiä. Aitajuoksujen organisointi kisoissa sujuu jatkossa lähes tekemättä mitään. Ja jos joku urheilija tulee kysymään apua aitojen laittamiseen, niin voi rehvakkaasti kaivaa LeKin edustuspikkutakin povitaskusta AIJAIF:n päivitetyn, luonnollisesti englanninkielisen, sääntökirjasen ja todeta kuuluvalla äänellä uuteen pykälään vedoten että "laitappa poika ihan itte vaan aitarivis paikoilleen"."
Mutta sanoista tekoihin ja LeKi Yleisurheilu on aina etujoukoissa ottamassa uudet asiat käytäntöön.
Hakkarin kentällä järjestetään tänään 1.4.2017 kesäaikaa klo 18 koulutus- ja harjoitustilaisuus aiheeseen liittyen.
Vapaa pääsy ja ensimmäiselle 110 paikalle tulijalle jaossa ämpäreitä!
Omat säädettävät aidat mukaan!
Tervetuloa!